Korjaustulokset

Kaivon korjaamisen jälkeen olimme muutaman viikon poissa mökiltä ja palattuamme oli jännittävää nähdä, millaista vettä kaivosta tulisi. Aiemmin vesi olisi muuttunut hyvin ruosteiseksi ja sameaksi ja olisi vaatinut pari tyhjennystä kirkastuakseen riittävästi. Aloin pumpata vettä ja ilokseni ruosteista vettä tuli vain yksi kauhallinen! Vesi oli tosin hieman sameaa vielä jonkun aikaa mutta kirkastui tasaisesti ja oli heti juomakelpoista. Tällaista ei ollut aimmin kuluneen vuoden aikana tapahtunut, vaan olisimme saaneet käyttökelvotonta vettä pitkän aikaa. Veden kirkkauden näkee aika hyvin, kun puhtaanvalkoisen ämpärin laskee täyteen. Jos pohja näkyy kristallinkirkkaasti, on sameus poissa.

Johtopäätös on aika selkeä – kaivon korjaus onnistui vaihtamalla ruostumaton (haponkestävä) teräsputki vanhan ruostuvan hiiliteräsputken tilalle. Kaivo alkoi välittömästi tuottaa kelvollista vettä ja veden laatu vain paranee, kun putkista (ja kaivosta) lähtee loputkin irtoavat ruosteet pois. Pesimme toki pumpun muoviputken päältäpäin mutta sisäpuolta emme voineet pestä. Lopullinen varmuus veden laadusta saatiin teetettyämme uuden vesianalyysin käytettyämme korjattua kaivoa jonkun aikaa. Uusi tulos vahvisti kaikki havainnot – rautapitoisuus on erittäin matala ja vesi on loistavassa kunnossa!

On kummallista, että Ympäristökeskus ei puutu käyttöveden porakaivoputkien laatuun ja selvitä asiaa kunnolla. Kaivomme korjaaja oli äskettäin itse kertomassa SYKE:n ihmisille porakaivojen rautaongelmista mutta siellä ei sen ihmeemmin asiaan otettu kantaa, vaikka heidän vastuullaan tuo asia ja ohjeistus on. Business as usual jatkuu. Ehkä tähän auttaisi joukkokanne jenkkityyliin, jos rautaongelmista kärsiviä kaivonomistajia liittyisi riittävästi yhteen. Tiettävästi rosteriputkia käyttää vain yksi porakaivon tekijä Suomessa ja on varsin kummallista, että samaa mustaa rautaa käytetään sekä lämpökaivoissa että juomavesikaivoissa. Porakaivon tekijöille tämä voi osoittautua megaluokan ongelmaksi, jos kaivoja on todellakin tehty tuhansia kappaleita.

Jo porakaivostanne tulee ruosteista vettä, kannattaa tarkistaa johtuuko se ruostuvasta rautaputkesta kaivossa. Jos näin on, tulee kääntyä toimittajan puoleen ja vaatia korjausta. Jos taas ollaan vasta rakentamassa käyttöveden porakaivoa, kannattaa vaatia käytettäväksi ruostumatonta (haponkestävää) teräsputkea kaivon sisäputkena.

Vihdoinkin kirkasta vettä!

Tässä vielä lopulliset mittaustulokset: rautaa vain 0,030 mg/l!

Porakaivon korjaus

Reklamoin LVI-urakoitsijaa porakaivon rautaongelmasta mutta käytännössä urakoitsija (Lämpöykkönen) toimii vain postilaatikkona ja välittää kaikki tiedot (ja vyöryttää vastuun) alihankkijalleen porakaivon tekijälle (Rototec).  Heidän vastauksensa oli, että ovat poranneet yli tuhat kaivoa, eikä koskaan ole ilmennyt, että musta teräsputki antaisi ruostetta veteen. Heidän selityksensä ruosteelle oli aika merkillinen: rauta tulee kaivon pohjaosista, kun vedenpaine pienenee tyhjennyksen yhteydessä. Silloinhan siis mitä enemmän tyhjennät kaivoa, sen ruosteisempaa vettä saat. Meillä käy kuitenkin juuri päinvastoin.

Tällaisia tapauksia oli kuulemma tullut vastaan ennenkin, eikä siihen auta muu kuin suodatuslaitteiston rakentaminen. Muoviputkikorjausta eivät suositelleet.

Niinpä perehdyin asiaan tarkemmin.  Vesitalous-lehdestä löytyi sivulta 28 juttu porakaivon rautaongelmasta. Valtakunnallinen kaivovesitutkimus 1993 antoi lisätietoa kaivovesien ongelmista. Suomessa pohjavesi on yleensä hapanta ja pehmeää, joten se syövyttää helposti metallisia putkia. Sitten törmäsin porakaivojen korjaajaan porakaivokorjaus.fi -sivuilta. Tämä tekijä on porakaivojen korjauksen pioneeri ja kehittänyt menetelmän kaivojen korjaukseen vaihtamalla putkeksi haponkestävää ruostumatonta terästä olevan putken.

Porakaivovesi toi mökkini vesijärjestelmään rautapitoista vettä, joka alkoi pilata putket, vesitukit, vesikalusteet, jne ja mikä pahinta, tarttua myös maalämpöpumpun lämminvesivaraajaan. Minun oli tehtävä kiireesti jotakin estääkseni suuremmat vahingot ja niinpä tilasin korjauksen.

Liitteenä on kuvia korjauksesta. Kävi ilmi, että kaivon teossa oli paljon puutteita ja virheitä.

Ruosteinen muoviputki ja sähkökaapeli nousee kaivosta. Pumppuun ei oltu laitettu turvavaijeria ja samoin sähkökaapeli oli jätetty sitomatta kiinni putkeen ja roikkui vapaana.

Putki oli karmeassa ruosteessa sekä ulkoa että sisältä

Pumppuun kiinnitettiin asianmukainen turvavaijeri ja lisäksi kaapeli sekä vaijeri sidottiin pumppuvamistajan ohjeiden mukaisesti vesiputkeen kolmen metrin välein.

Korjattu kaivo sai kunnollisen kannatuksen putkelle, suojaverkon sekä turvavaijerin kiinnityksineen.

Vesiongelmat – rautaa vedessä

Saatuamme kaivon käyttöön, se piti tyhjentää monta kertaa, jotta porauksessa halkeamiin mennyt pöly poistuisi ja vesi kirkastuisi. Sen se tekikin jo muutaman kymmenen tyhjennyskerran jälkeen. Lopputulos ei kuitenkaan ollut hyvä, sillä oltuamme poissa työmaalta viikon pari ja palattuamme takaisin, oli vesi jälleen sameaa. Sitkeästi tyhjensimme kaivon yhteensä varmaan pari sataa kertaa mutta lopputulos oli aina sama: parin tyhjennyksen jälkeen vesi oli kirkasta ja hyvää mutta seisottuaan kaivossa pidemmän aikaa, ruosteinen sameus palasi. Pumppaillessani havaitsin, että ruosteinen vesi tuli pintaosasta kaivoa. Toisaalta maan pinnalta vesi ei kaivoon kuitenkaan päässyt, porausputki oli maanpinnan yläpuolella ja maaperä imaisi heti kaiken sadeveden. Olin lisäksi eristänyt kaivon pintaosan niin että sadevesi ei päässyt lähellekään itse kaivoa.

Aloin epäillä rautaputken antavan porakaivoon rautaa ja otin yhteyttä urakoitsijaan. Heille asia oli kuulemma uusi ja he ehdottivat, että otan vesinäytteet sekä puhtaasta että sameasta vedestä, jolloin tiedetään mistä oikein on kysymys. Niinpä otin näytteet molemmista ja lähetin tutkittavaksi kahtena erillisenä näytteenä. Ja niinhän siinä kävi, että ongelmana oli rauta tässä sameassa näytteessä. Soitin vielä tutkimuksen tekijälle, joka yllättyi, että näytteet ovatkin samasta kaivosta. Hän totesi, että pintavesi ei näytä pääsevän kaivoon ja että puhtaampi vesinäyte on varsin hyvää ja kelvollista juomavettä mutta siinäkin oli sameus hieman koholla.

Alla ote vesianalyysistä, josta näkyy hurja raudan määrä 6,6 mg/l huonommassa näytteessä (viimeinen pystyrivi), paremman näytteen ollessa 0,13 mg/l.

Vesianalyysin tulkintaan löysin ohjeita WatManilta.

Porakaivon rakentaminen

Päätimme rakentaa mökillemme porakaivon. Tavoitteena oli saada hyvää talousvettä käyttöön niin kesällä kuin talvella, sillä mökkiimme oli tulossa ympärivuotinen lämmitys ja normaali omakotitalon varustus, mm. kaksi vesivessaa sisälle. Rakennuspaikan maapohja on hiesumoreenia jossa vesi ei kestä (ojat on aina kuivat) ja olimme oletettavasti lähellä peruskalliota, kun kallio tuli pintaan sekä rannassa että ylempänä mäellä.

Päädyimme tilaamaan LVI-urakan alan tunnetulta toimijalta, joka puolestaan käytti porakaivojen tekemiseen Tampereen seudulla toimivaa suurta ja tunnettua porakaivojen tekijää. He vastasivat porakaivojen osuudesta tarvitsemaamme 170 m  syvään lämpökaivoon että 70 m syvään käyttövesikaivoon. Harmi vaan, että molemmat toteutukset tehtiin samalla tavalla käyttäen ruostuvaa teräsputkea mutta sitähän emme silloin tienneet.

Päätimme rakentaa käyttövesikaivon SYKE:n ohjeiden mukaan porakaivo uppopumpulla ja huoltokaivolla, jolloin laitteiston huoltaminen jälkikäteen on mahdollista. Huoltokaivo osoittautui hyväksi valinnaksi, kun pumppua jouduttiin huoltamaan ja nostamaan jopa pois kaivosta.

Kuvassa putkien laitto lämpökaivoon. Alaosassa näkyy kaivon ruostuva teräsputki, jollaista siis käytetään myös käyttövesikaivossa.